Yhdeksäs shampooton viikko. Ihan ilman en ole ollut, parilla kampaajakäynnillä on hiukset pesty shampoolla. Viimeksi kerroin kampaajalle, että olen kokeillut olla ilman. Hän sanoi, että se on hyvä, shampoo ei ole ollenkaan välttämätöntä, mutta pitää sietää litteä tukka ja ehkä sähköinenkin. Omien lastensa ei ollut antanut käyttää shampoota ennen kouluikää ja vasta murrosiässä se oli tullut heille vakiokäyttöön. Kampaaja sanoi hiusteni voivan nyt selvästi paremmin kuin kesällä aloittaessa hänen kampaamossaan.

Tänään kokeilin ensimmäisen kerran kanamunapesua. Ohje on ulkomuistista aiemmin netistä löytämäni tökötti.

1 munanakeltuainen

reilu tl hujajaa

tuiskaus kanelia

Sekoita. Tästä tulee aika juoksevaa. Levitä hiuksiin. Tein siinä jotain aamuaskareita ja annoin tökötin olla päässä ehkä puoli tuntia.

Munakampaus...

Hmm...harmaita ei ole noin paljon. Käytin salamaa. Pesupähkinöillä hiuksista tuli pehmeämmät kuin munalla, sähköisemmät myös, etenkin pakkasilla, munapesulla tuli enemmän kiiltoa.

Pesukertoja tulee liikunnan vuoksi 3-4 viikossa.

Toinenkin työ valmistui vastikään, toissailtana. Tämän koko on 15x15 cm. Se on tulossa isompaan kokonaisuuteen, jonka työt ovat mustia ja joissa saa olla vähän harmaata. Näyttelyssä töitä saa kerrankin hypistellä. Kerrankin olin tehnyt suunnitelamn etukäteen ja siitä oli helppo aloittaa, mutta valmiissa työssä luonnoksesta on vain musta väri.

Eilen tein tälle kaverin ja heitin roskiin, kun se oli melkein valmis. Sillekin oli luonnos ja yhteneväisyyksiä sen ja syntymässä olevan työn välillä yhtä paljon kuin tuossa ekassa. Matkalla syntyi uusikin mielikuva yhteen työhön, joten vielä olisi neljä toteutettavaa mustaa ideaa .

Aloitin tämän viime syksynä mallityöksi kolmiulotteisten töiden kurssille. Pitkään ja pienesti kerralla olen tuota tehnyt. Nyt se on ollut jo loppuvuodesta asti odottamassa loppusilausta - napin ompelua. Siinä on ollut muutama vaihtoehto, joita olen vaihdellut ja tuo ruskea on nyt ollut työn päällä pari viikkoa, eikä enää tehnyt mieli vaihtaa, joten eilen ompelin sen kiinni.

Tumma kangas on muutamaan kertaan värien lopuilla ruiskuvärjättyä kangasta. En tykännyt siitä ollenkaan ja tähänkin otin sen ensi vain taustakankaaksi, että saisin sen pois kaapista. "Ovissa" on rättiä, jolla olen levittänyt akryylivärejä. Pesin - ehkä voisi joskus käyttää. Menisi mallipalassa eikä riitele hukkapalaksi jääneen tumman kanssa. Vähän rätin kanssa liki samansävyistä aurinkovärjäystä, ruskealla värjättyä pliisuksi jäänyt marmoroinita ja sinistä. Tikkauksissa on ohuissa kohdissa kiemuroita tai tumman kankaan osuudella tekstiä.

Irja Hiironniemen runosta Sellaisessa valossa

Tule lintujen muuttoaikaan
kun ilo pisaroi
     lumikelloista
     lepännorkoista
     lasten pyöräretkistä
            kevätmärällä tiellä.

Huhtikuun loppu on valkoinen
kuin lumimajan viileä poski.
Sellaisessa valossa
on paha olla yksin.
Ei tiedä mitä tekisi
niin suurella vapaudella
            ilman siipiä.

Ja vielä mahtui pätkä Pia Perkiön runosta

Taivas levittäytyi maahan
tuuli tuoksui valoa
            kun sinä tulit!

Työn idea lähti vetoketjusta, jonka piti käyttäytyä ihan eri tavoin, kuin miten se teki. Eli jällen kerran suunnitelmani meni uusiksi heti alkuunsa. Seuraavaksi kokeilin muhkurakaitaleita, kun piti saada kunnolla kolmiulotteista pintaa. Työ oli melekin valmis, kun huomasin, että vetoketjunhan voi edelleen avata ja sulkea.

Yksityishenkilö maksaa Nepalin lasten lukutaidon edistämiseen 15 e / laihdutettu kilo, yhteensä 666 667 kiloa.

Päätin kantaa korteni kekoon ja osallistua muutamalla kilolla lukutaidon hyväksi. Sain houkuteltua siskon mukaan (muita en yrittänytkään). Tänään oli punnituspäivä. Aika lohdullinen luku, vajaa neljä kiloa ihannepainon ylärajaan, joka 175 senttisellä on 76,3 kiloa.

Aika kevyesti tulee syötyä muuten, mutta juusto ja suklaa vain nyt maistuvat niin hyviltä, että... no sieltä aion vähentää. Juustoa voi olla ohuemmalti kuin leipää - eikö...

Suklaan ostamisen lopetin jo viime viikolla, mutta vielä voin syödä loppuun esimerkiksi siskon tuoman tuliaissuklaan...ja varmaan muutkin vastaavat . Olin jo rajoittanut suklaansyöntiä ja antanut itselleni luvan ostaa vain yhden suklaalevyn viikossa. Lupauksessa huomasin olevan joitakin suklaan mentäviä aukkoja, kuten karkit, joissa on sisällä suklaata tai keksit, joissa sitä on päällä. Nyt olen päättänyt tukkia myös nuo aukot. Sisäinen minä koitti vielä anoa lupaa tummaan suklaaseen, mutta ei...tai ehkä hoidoksi, jos alan käyttäytyä ihan sekopäisesti. Arvioidun kolmen kuukauden suklaarahan laitoin Unicefille jo viime viikolla. Eli nyt kaikille lipsahdussukalille tulee tuplahinta.

Oman painoindeksinsä voi tarkistaa täällä. Siellä on myös paino/pituustaulukko. Pitää olla ylikiloja, jotta voi osallistua.

Tämä viikko on vielä punnitusaikaa. Kun juttu on valtakunnallinen, niin aikataulu lienee samanlainen koko maassa, joten mukaan ehtii vielä. Forssassa on punnituksia kahdessa paikassa ja tässä toisessa oli ekan viikon aikana käynyt noin 40 henkilöä, enimmäkseen naisia. Toukokuussa on uusi punnitus. Jos kiloakaan ei ole hävinnyt, niin menipä ainakin suklaarahat hyvään tarkoitukseen.

Inkivääri haastoi mukaan Neljäs kuva haasteeseen.

Haasteen ohjeet:
1. Avaa neljäs kansio jossa säilytät valokuviasi
2. Valitse neljäs kuva kansiostasi ja julkaise se blogissasi.
3. Selitä kuva.
4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama.

Päätin valita kuvan uuden elämän ajalta ja päädyin ihan uusiin ja tämän vuoden kansioihin, kun viime vuoden neljäs eli huhtikuu kuuluu vielä entiseen elämään. Tammikuu nyt on eka, kun vielä muita kuukausia ei ole, sieltä neljännen kansion neljäs. Olin kuvannut huurteisia puita jo muutamana päivänä ja sitten päätin vielä kokeilla valon vaihtumisen taltiointia. Kuvasin 15.1.2010 ikkunasta kaupungin suuntaan. Tein töitä ja unohdin ajan, mutta juuri tähän sopiva määrä kuvia oli tullut räpsittyä. Tämä on neljäs neljästä.

Haasteita entisille kotikulmille ja yksi muukin

Tiin tekeleitä

Eijan tilkut, pehmot ja puutarha

SiniHelmi

Maikin tilkut

Haastettujen lisäksi kuka tahansa innostunut voi napata haasteen mukaansa.

Mustan seuralainen vaihtuu viikottain, nyt on vuorossa oranssi.

Napin takaa löydät kollaasien ohjeen ja linkit muiden koosteisiin.

Ensimmäinen reaktio oli, että tähän yhdistelmään mulla ei ole mitään enkä taida osallistua nyt ollenkaan. Sitten huomasin, että näppiksen vieressä on pussi vanhoja valkuvia, mustaa ja oranssia, ja muistikortti - samoja värejä. Kirjahylly on usein pelastus väriyhdistelmiin. Tilkkukirjoista löytyi heti sopivat värit. Muistin yhden oranssin cd:n kannne, mutta se olikin punainen, vieressä olleen Sanna Kurki-Suonion cd:n kannessa sen sijaan oli taas tähän teemaan sopivaa. Olin aamulla nostanut kaapista ulos laatikollisen korttipohjia ja edelleen avoimesta ovesta kurkki muovikassi. Sen teksti oli nyt tarvittavan värinen. Lankakorissa oli vanha ruskea villalanka ja sen vyöte - kuvaan.

Kun kollaasi oli valmis, olen huomannut vielä muutaman mustaoranssin lisää.