Vihdoinkin sain valmiiksi jo keväällä tilatun verhon. Syksyksi se
vasta pitikin tehdä, mutta olipa aika hankala aloittaa. Oma
vastaava verho on ollut näyttelyssä 14 vuotta sitten. Sen jälkeen
viikkasin sen kaappiin. Kun se on puuvilla ja polyesteriä, niin
edes koit eivät syö. Näyttelyn jälkeen yksi rouva halusi tilata
kaksi pientä verhoa samalla tekniikalla ja kuviolla (tulppaaneita).
Seuraavana keväänä hän tilasi kaksi lisää ja vielä seuraavanakin.
Niihin tuli sininen reuna, rouvan valitsema hyvin rispaava kangas.
Muutaman vuoden kuluttua heillä oli tehty remonttia ja piti taas
saada yksi verho lisää - ikkunaan, joka oli korkealla katon
rajassa ja jossa kärpäset kävivät tarpeillaan - siis kärpäsen-
paskapeite. Mitat oli eri ja sitä sinistä kangasta ei onneksi
enää saanut mistään, joten verhosta tuli kokonaan valkoinen.
Alkukesällä rouva soitti taas. He ovat muuttaneet ja hän haluaisi
taas uuden verhon, kun edellisen asunnon ostaja oli halunnut ostaa
ne vanhat. Lupasin tehdä, jos saan vaihtaa kuvion ja kun aika-
taulukin oli väljä.

Näissä uusissa on organzaa ja valkoista lakanakangasta. Silitin
lakanakankaaseen liimaharson.  Malli on joku pyöräytys, josta otin
kolmen kokoisia kopioita, piirsin pohjan suunnilleen viivoja
pitkin ja kääntelin ruusuja eri suuntiin. Kankaalle piirtelin ne
haihtuvalla tussilla, edelleen summittain, etteivät näyttäisi
toistensa kopioilta. Leikkasin pois ylimääräiset kankaat, silitin
puuvillan organzalle ja ompelin reunat applikaatio-ompeleella.
reunat lepattiva, joten sinne piti laittaa vielä muutamia lehtiä,
niin kutistuivat samaan mittaan kuin keskusta.
Tekemiseen meni muiden askareiden ohessa pari päivää. Aloittamis-
kynnys oli aika korkealla. Terävien kulmien ompelussa kone haukkaa
helposti palan ohutta taustaa ja ennen prässäystä työ näyttää aika
rupuiselta. Silitysraudalla saa helposti reikiä organzaan. Tällä
kertaa maltoin tehdä kulmat hitaasti ja ne onnistui ihan ok enkä
polttanut yhtään reikääkään.

Ihan tyytyväinen en ole lopputulokseen, mutta en ole ollut niihin
edellisiinkään - onneksi tilaaja on tykännyt. Pari päivää ekojen
verhojen jälkeen hän soitti. Mun eka ajatus oli, että nyt hän on
tullut katumapäälle, mutta hän kertoi, ettei hänellä ole koskaan
ennen ollut niin ihania verhoja ja hän on soittanut kaikille
hyville ystävilleen ja pyytänyt kahville. Sosiaaliverhot...